Teen itselleni nuudelia yöpalaksi, joten ravaan tätä kirjoittaessani välillä keittiön puolella. Siitä syystä teksti saattaa olla varsin katkonaista.

Eräs ihminen on tunnustanut tunteensa minua kohtaan jo jonkin aikaa sitten. Aluksi ajattelin sen olevan hetken huuma-tyyppinen pikku ihastuminen, mutta siitä ei nyt todellakaan taida olla kyse. Tämä ihminen on tosissaan, joka solullaan ja mikä kaikkein hämmentävintä, pystyy sen vielä minulle suoraan sanomaankin. Se suoruus yhdistettynä tunteiden voimakkaaseen laatuun on niin käsittämätön asia minulle, että se vetää hiljaiseksi. Yhtäkkiä joku välittää minusta juuri tällaisena, ei enempänä eikä vähempänä. Minun itseni takia.

Tämä ihminen on osa kaveriporukkaamme, jonka miespuolisiin jäseniin olen yksi toisensa perään ollut kevään mittaan semi-ihastunut muutaman päivän tms. Tämähän on varsin luonnollista, vastakkaisten sukupuolten kanssakäydessä keskenään tiiviisti, tunteita syntyy jne. Tämmöisen piikkiin laitoin tämänkin tunteidentunnustuksen aikanaan.

Myönnettäköön, että aina välillä olen yksinäni myhäillyt, miten kiva ihminen tämä tyyppi on. Mutta ei sen enempää. Nyt kuitenkin olen ajatellut häntä viime aikoina kovasti ja odottanut aina tapaamisia ja viettänyt paljon aikaa yhdessä, sekä pitänyt yhteyttä.

En minä tiedä.. Tai tiedän. On minullakin tunteita häntä kohtaan, selviä ja syviä. Mutta ei helvetti, en minä halua sitä ihmistä satuttaa heittäytymällä epävarmana suhteeseen, jossa hän itse olisi mukana sata lasissa. Minä tiedän kuitenkin, että on seikkoja, jotka hänessä häiritsevät, joista osa vielä samoja, joiden takia myös exän luota lähdin. Eikö vahingosta pitäisi jo viisastua?

Lauantaiaamuna heräsin hänen vierestään, ystävänä. Nauroin enemmän kuin aikoihin, viihdyin, oli helppo olla. Oma itseni siinä toisen vieressä. Tiesi tarkkaan, että toinen ei satuttaisi edes vahingossa vaan pitäisi kuin kukkaa kämmenellään.

Senpä takia en ole sanonut hänelle ajatuksistani mitään. Imartelulle varsin persona tapauksena ja ihailusta nauttivana idioottina lankean helposti ihmiseen tuntematta itse oikeastaan mitään. Tästä ihmisestä välitän kuitenkin niin jumalattoman paljon, että jo riski, että saattaisin särkeä sydämen suhteessa, pakottaa perääntymään ja arvioimaan tilannetta mahdollisimman pitkälle järjellä - ei sydämellä tällä kertaa.

Olen ihan hukassa. Hän kärsii, ja minä olen hukassa. Saisi tulla joku ratkaisu.