Viimeisimmän blogimerkintäni kommenttilaatikkoon oli ilmaantunut epäily. Epäily koski mahdollista "uutta miestä". Voin vannoa, sellaista ei todellakaan ole näköpiirissä.

Tai on, kutkute, mutta se on niin epätodennäköistä sitten kuitenkin, että siitä mitään tulee. Eli käytännössä, ei mitään. (Vaikka törmäsin kyllä siihen ja KOSKIN ohimennen kättä! Hymy oli mmm, lämmin...)

Syy miksi olen ollut tässä vaiti, on simppeli. Olen paiskinut duunia minkä olen vaan pystynyt, vapaat koomaillut ja kompastellut baareissa ja kaikenlisäksi olen vielä aloittanut auringonottokauden kaupungin puistoissa! Jos valittavana on purnaus blogiin tai chillailu puistossa auringonpaisteessa, mahdollisten kesäkollien tsekkailu ja muu urbaani eläminen, valitsen kyllä ulkona suoritettavan vaihtoehdon.

Olen muuten onnistunut jollain ihmeen konstilla haalimaan ympärilleni varsinaisen armeijan ihailijoita. Heitä on kaikkialla. Kaikissa piireissä. Ihan kuin joku olisi istuttanut jonkun siemenen joka suuntaan, ja nyt ne kaikki siemenet puskevat tainta mullasta samaan aikaan. Olen hämilläni.

Menkää pois, älkää tykätkö musta!