Ihmisellä tulee olla elämässään joku päämäärä tahi suunta. Tällä hetkellä omani ulottuvat huomisen ravintolaillan jälkeen perjantaihin, josta jouhevasti lauantaihin ja niihin juhliin. Tässä pää kohmeessa yritän miettiä isäntäpariskunnalle lahjaa, mutta enhän mä mitään ideoita saa näin väsyneenä. Kumiankka ei kelpaa, erotiikkaliikkeisiin en kehtaa eksyä ja joku ihanpaskajaperinteinen herkkukori ei heille istu.

Aaaaww, no.. Minä valmistaudun nyt tämän iltaisiin kemuihin.

Perjantaina muuten tapaan sellaisen pojan vuosien tauon jälkeen, johon olin ehkä eniten maailmassa ihastunut ollessani 17. Poika tylysti pyöritti mua viikon päivät ja sitten heivas. Kamala tragedia. Mutta miettikää nyt, miten pahasti sitä voi olla ihastunut, jos vielä monen, monen vuoden jälkeen saa säväreitä toisen tavatessaan?

Niin.. Tuota.. Viimeksi tapasimme kyllä ihan muutamia viikkoja aiemmin. Olin totaalisessa tuubassa ja höpötin jotain jonnin joutavaa. Sinänsä aika mielenkiintoista tavata selvinpäin ja katsoa, mitä siinä ihmisessä silloin joskus oikein näki. Ja mielenkiintoista toki nähdä, menetinkö täysin kasvoni viimetapaamisen ansiosta, joka kieltämättä oli varsin nolo. Vai kuulostaako baarin rappusilla makaaminen ja tolkuton kikattaminen millään lailla vaikutuksen tekevältä kombinaatiolta? Saisiko siitä jotenkin väännettyä positiivisen kuvan? Eipä niinkään.

Ei, kyseessä ei ole mitkään treffit. Ehei. Sellainen muu tapahtuma, jonka yhteydessä tapaamme. Naurettavaa tässä on sekin, että minä olen sille juipille kuin kärpäsen raato tuulilasissa. Sitäpaitsi, minulla on Tunteidenkohde, jonka seuraavaa liikettä odotan kyllä suuresti.

On tää kuulkaa niin jännittävää tämä elämä! ..not.