Such a lonely day, and it´s mine.

Take your hand, and walk away..

---

Siinä vähän System of Downia, mielialaani sopivaa musiikkia ja varsinaista tunnelmannostattajaa siis.

Ei, minusta ja Tunteidenkohteesta ei koskaan tule mitään. Se on selvä juttu.

Vietin moraalista tappokrapulaani haamuna puistossa ja tilitin vitutustani puhelimitse yhdelle sun toiselle lähipiiriini lukeutuvalle ihmiselle. Tuntui pitkin päivää, että tekisi mieli huutaa aivan järjettömän kovalla äänellä ja kirosanoja säästelemättä, päästellä suusta sellaisia häiriintyneen mielen riimejä että heikompia hirvittäisi. Huutaa se paska olo ulos jotenkin.

Ääni vaan jäi jonnekin savuisiin kapakoihin.

Miten mä oikeasti menin taas semmosia tekemään.. Ei helvetti. Ei näin.

Moraalikrapulaiset tilitykset päättyvät tältä erää tähän.