Tässä päivänä eräänä törmäsin kadulla erittäin vanhaan ystävääni vuosien takaa. Tuolloin olimme kuin paita ja perse, kikattelimme koulun käytävillä pojille ja piirtelimme sydämiä kirjevihkoihin, joiden sivut täyttyivät Jusseista, Kalleista ja Viljameista. Olimme niin tosissamme, hirmu vakavien aiheiden parissa aina. Milloin oli rinnakkaisluokan Ilkka ollut kusipää ja vetänyt letistä ruokajonossa, milloin ylemmällä luokalla olleella Millalla taas oli ollut liikaa meikkiä. Horo, tuomitsimme.

Nyt olemme jälleen yhdessä. Hiljaa mielessäni mietin ensin, tuleeko tästä enää mitään, mutta tuleehan tästä. Ihan helvetin hyvin. Vuodet välistämme ovat ihan paskahailee kaikki tyynni, pääasia että saadaan taas juoruta entiseen malliin ja kikatella. Tosin tänäpäivänä kikattelu on vaihtunut valittamiseen ja jatkuvaan vitutukseen. Molemmilla tunteita AIVAN vääriin osotteisiin. Tyhmät tytöt lyö päänsä yhteen ja lähtee ensi viikolla yhdessä ulos. Saalistamaan. Ilman yhtäkään miespuolista ystävää, pelkästään me kaksi.

Minä menin sanomaan melkein sivulauseessa sille Tunteidenkohteelleni äsken, että tykkään. En tiedä ymmärsikö, ehkä ymmärsi. Ehkä miettii asioita nyt. En tiedä. Kyllä sen oli pakko tajuta, vaikka vatipää (mies) onkin. No, ehkä pääsemme tästä jouhevasti joku päivä käsittelemään aihetta toiseltakin puolen. Ehkä mä tarviin sen lopullisen, totaalisen "ei" niin pääsen eteenpäin tästäkin suosta.

Enkä edelleenkään ole käsitellyt omaa eroani. Helevetin hyvä homma. Lauantaina vedän taas lärvit. Unohtuu nääkin murheet.