Siinä se meni, ohitse vain huihai. Me kolme, kunkin elämäntilanteet aivan toisistaan poiketen, kulutimme muutaman tunnin juoruten viimeaikaiset kuulumisemme ja analysoiden ihmissuhteiden vaarallisuutta ja vaikeutta. Miksei koskaan voi kaikilla mennä hyvin samanaikaisesti? Miksi yksi, jolla kuitenkin menee, ei uskalla onneaan jakaa? Miksi vaikeudet ja voivotukset vyöryvät päälle niin, ettei uskalla tuoda omaa hyvää oloaan julki?

Ehkä oma papatukseni jyräsi. Taas. Ja taisi siinä niin käydäkin.

Naureskelin äsken aamuista vouhotustani Sarasvuosta. Varsinainen veto. Tunnustaa nyt näin puolijulkisesti tuon mediamogulin olevan oma päiväunimies. Puuh, väliäkö tuolla. Jos jossain vaiheessa alan lämmetä Jorma Ollilalle tai Nallelle, kopauttakaa päähän ja kovasti.

Höpöstelyä Tunteidenkohteen kanssa. Mitähän viikonlopusta tulee.. Ja mitä pirua, perjantai on aivan kohta. Silloin tapaan sen teinivuosien ihastukseni. Varsinainen miitti siitäkin tulee. Juippi tulee ihmettelemään monta kertaa illan aikana, mitä minä oikein tärisen ja punastelen. Vinhaa toisaalta. Onneksi emme tule nauttimaan alkoholia, niin en ehkä sorru siihen pahimpaan; avautumiseen. "Sä et tajuu miten paljon mä tykkäsin susta, senkin sika."

Juuri näin. Kauniita unia eetteriin.

ps. Mikä hitto neuleblogeissa viehättää??