Täällä sitä kuulkaa ollaan. Yksin.

Vasta hetken aikaa sitten suunniteltiin häitä, istutettiin basilikaa ja tampattiin mattoja maakunnissa. Tänään istun täällä ruokapöytäni äärellä yksin, melkein pimeässä asunnossani ja mietin, miten tässä näin pääsi käymään.

Lamppu paloi aamupäivällä. En saanut sitä vaihdettua, sillä siivosin viimeaikaisen juhlintani jälkiä koko päivän. Heräsin kotoa, yksin. Olen siis edistynyt. En naapurista, en toiselta puolen kaupunkia enkä edes eteisestä. Omasta sängystäni. Sille malja.