Väsymys ja jatkuva kiire ovat tehneet tehtävänsä. Näin maanantai-aamuna rintaa vihloo ja päässä on utuinen olo. Tänä viikonloppuna olisi pitänyt nukkua. Viikon varrella siihen ei taas kykene. Saati viikonloppuna. Juhlia tiedossa, kuten aina.

Päätin viime yönä aloittaa uuden elämän, joka pitää sisällään sen laihdutuksen. Ei sillä, ettenkö aiemmin olisi laihduttanut. Mutta nyt on todella tehtävä asialle jotain. Missaan täysin biitsikauden tällä menolla. Potentiaaliset uroot on päästävä katsastamaan paikanpäältä ja hyvässä kunnossa. Muuten kilpailu rantaleijonista on armottomasti hävitty jo siinä vaiheessa, kun pakkaan kamoja kassiin kotona ja sommittelen helmiä sopiviksi bikineihin. Ja niinhän me emme halua käyvän.

Kuulostan säälittävältä.

Keitin puuroa, neljänviljan. Jospa se veisi näläntunteen loppupäiväksi. Illalla on taas lenkkeiltävä hampaat irvessä ja keskiviikkona (huomenna muuta menoa) taitaa olla puntin vuoro. Puntille verenmaku suussa. Niin että tuntuu. Ja näkyy.