Perjantai

Jännitykseni kasvoi sietämättömäksi jossain kohti päivää. Olin suoraansanottuna aivan paskana, tärisin ja hypin seinille. Kamalassa kiireessä kaupungillakiertelyn jälkeen pakkasin ja laitoin itseni lähtökuntoon, pidin pienen paniikki-istunnon kaverin kanssa ja kohtasin vanhat naamat tihkusateessa. Yhteinen aika oli samalla kertaa haikeaa, mutta myös varsin tärkeä etappi omalla itseni tuntemaanoppimisen matkallani. He olivat niitä ihmisiä, jotka seurasivat vierestä miten minusta kasvoi minunlaiseni ihminen ja he pystyvät tänäkin päivänä elämän tuomien kolhujen ja kokemusten läpi näkemään Minut - itseni, jota itse en tänäpäivänä ihan taida nähdä.

Vanhan ihastukseni näkeminen oli pala kakkua, ja kaikenkaikkiaan todella merkityksetön seikka suhteessa koko päivän antiin. Tajusin nähneeni tuon ihmisen aivan erilaisena aikoinaan, tai sanotaanko täysin vaaleanpunaisin lasein. Yksi ympyrä sulkeutui siis siinäkin suhteessa perjantaina.

----

Lauantai

Juhlat olivat menestys. Meitä oli paljon ja meno oli hullua. Kaikilla päällä tasaisen varmasti kohonnut humala ja hauskaa oli. Moneen kertaan huokaisin onnesta katsoessani niitä hölmöjä ihmisiä, sillä saan olla heistä vaan niin onnellinen. Ja olenkin. Kiitollinen joka päivä. Minulla on heidät ja se on enemmän kuin tämä langennut sielu saattaisi koskaan toivoakaan.

Tunteidenkohteenkin tapasin. Ja menin minä ne tunteeni nyt sitten ihan todella paljastamaankin. En tiedä, onko vastakaikua millään tavalla, mutta hän aloitti muistuttamalla tilanteestaan (ex mielessä) ja pyysin lopettamaan selittelyn heti. En siis antanut edes mahdollisuutta puhua, mutta nyt juuri en halua kuulla mitään selittelyitä. Minä en ole hänelle Tunteidenkohde, ja se siitä. Itku kurkussa latasin lisää viinaa kurkusta alas ja painelin tanssilattialle pogoilemaan vitutusta ja pettymystä pois.

Yön nukuin Tunteidenkohteen vieressä. Ystävänä.

Ilta oli varsin onnistunut, lukuunottamatta pikkuisen särkynyttä sydäntäni. Ystäväni, nuo kaikki hullut, tekivät minusta onnellisen joka ikinen sekunti ja jatkuvasti uudestaan. En voi vieläkään käsittää, miten he voivat arvostaa minua niin tai pitää yhtään minään. Rakastan, rakastan, rakastan.

---

VIISUVOITTO. Ugh. Hard Rock Hallelujah. Olen ylpeä, vaikka hirviöt eivät miellytäkään.